Keikkaa pukkaa

Tukkipoika se lautallansa on kuin vesilintu / huh, hei, ja laulamme / ja on kuin vesilintu.

Helmet-kuoron Eero, Reini, Per-Erik, Lea, Helmi F ja Helmi V laulavat

Helmet-kuoron harjoituksissa torstaina 8.5.2014 Myllypuron monipuolisen palvelukeskuksen juhlasalissa raikaa reippaat tukkilaissävelmät. Kaupungin ja seurakunnan vapaaehtoisista koostuva kuoro ja säestäjät harjoittelevat sairaalapastori Merja Hållfastin johdolla kappaleita tukkilaisaiheiseen kesänäytelmään.

Kosken kohina ja honkain humina se on meidän soittoamme,

eikä me muuta muistella kuin omaa armastamme.

Merja johtaa, Klas ja Veijo säestävät

Helmet-kuorossa on kolmetoista laulajaa, joista mukana harjoituksissa olivat Johanna Autio, Reini Blom, Sirkka-Liisa Blom, Helmi Fagerlund, Lea Granlund, Eero Kolari, Hannele Koskinen, Hilkka Nurminen, Terttu Pekkola, Per-Erik Sikström, Hanna Uimonen ja Helmi Virmakari. Heitä säestävät pianoa soittava Herttoniemen seurakunnan kanttori Veijo Lankinen sekä vapaaehtoiset Klas Eriksson, kosketinsoitin ja Petri Virmakari, basso. Kuoron toiminta on alkujaan lähtenyt liikkeelle pienestä: alusta asti mukana ollut Klas muistelee, että vuonna 2001 laulajia oli vain kolme. Merja kertoo tulleensa mukaan toimintaan aluksi Myllypurossa seurakunnan järjestämien hengellisten laulutilaisuuksien myötä. Vähitellen kuoron vetovastuu on siirtynyt hänelle. Nykymuodossaan Helmet on toiminut kymmenisen vuotta.

Helmet esiintyy ahkerasti erilaisissa tilaisuuksissa. Seuraavaksi ohjelmassa on 14.5. Liikuta minua – kaupunkikulttuuritapahtuma, jossa Helmet toimii esilaulajina Myllypuron kirkossa. 20.5. he laulavat ja laulattavat Kulosaaren seurakuntatalolla Perheenemännät-ryhmässä. 25.5. Helmet on mukana Herttoniemen seurakunnan kevätjuhlassa Herttoniemen kirkossa. 28.5. on vuorossa kinkerit Myllypuron palvelukeskuksessa. 18.6. nähdään Myllypuron monipuolisen palvelukeskuksen tukkilaisaiheinen kesänäytelmä, joka toteutetaan yhteisöllisenä projektina: Kuoro laulaa aiheeseen liittyviä lauluja, pienillä puherooleilla kuljetetaan juonta. Mukana on myös palvelukeskuksen tanssiryhmä, ja tukkilaistunnelma viimeistellään rekvisiitalla ja yhteislauluilla.

On siellä kaksi neitoa, Sanni ja Marleena

– tai kuusi: Sirkka-Liisa, Hilkka, Hanna, Johanna, Hannele ja Terttu

 - - ja heille tukkipoijaat nää laulaa kuorossa.

Petri säestää, äänessä ovat Eero, Reini ja Per-Erik

Terttu, kuten monet muutkin kuorolaiset, on aktiivisesti ja monipuolisesti mukana vapaaehtoistyössä palvelukeskuksessa: kuoron esiintymisten lisäksi hän käy yhteislaulutilaisuuksissa sekä osallistuu juhlien ja tapahtumien kuten kirpputorin ja myyjäisten järjestämiseen. Monissa tilaisuuksissa tarvitaan asukkaille avustajia, ja Terttu on tarjonnut myös ulkoiluapua. Löytyypä asukkaiden joululahjapaketeista joskus Tertun kutomia sukkiakin.

70-vuotias Terttu kertoo uransa vapaaehtoisena alkaneen vähitellen muutamia vuosia sitten. Hänen äitinsä oli pitkään asiakkaana ensin Kontulan palvelukeskuksessa ja asui kaksi viimeistä vuottaan Myllypuron vanhustenkeskuksessa. Vuosien mittaan Terttu oli tiiviisti mukana äitinsä hoidossa, kävi usein hänen luonaan, vei ulkoilemaan ja osallistui hänen kanssaan erilaisiin tapahtumiin. Jo Kontulan aikana Terttu kävi vapaaehtoisille avustajille tarkoitetun kurssin, jonka kaupunki järjesti. Äidin asuessa Myllypurossa niin talo, ihmiset kuin toimintamuodotkin tulivat Tertulle tutuiksi. Vapaaehtoistyössä hän käy talossa nykyisin viikoittain – Helmien harjoituksista ja esiintymisistä ei ainakaan malta jäädä pois.

Terttu toteaa, että auttamisen halu taitaa olla osa omaa luontoa. Vaatimattomista oloista kotoisin olevana, monilapsisen perheen esikoisena hän on tottunut pienestä pitäen huolehtimaan toisista. Hän arvostaa sitä, että ihmiset pitävät yhtä ja ovat toistensa tukena.

Musiikin ja laulun hyvää tekevä vaikutus on hänelle tärkein syy olla mukana kuorotoiminnassa: Terttu on saanut monesti kokea kuinka yhteinen musisointi piristää mieltä ja saa hiljaisenkin vanhuksen osallistumaan. Koskettavinta on huomata, kun tutut laulut – vaikkapa häävalssi – tuovat iäkkäille kuulijoille muistot ja tunteet pintaan; ovat ne omatkin kyyneleet välillä lähellä, kun esitettäväksi osuu itselle merkityksellinen kappale. Myös suoraa palautetta yleisöltä on aina hauska saada.

Jäähyväisiksi huudettiin: Hei! Hei! Hei! 

Terttu antaa musiikin viedä

Teksti ja kuvat: Katarina Ahro, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu

Vapaaehtoistyö avaa ovia suomalaiseen yhteiskuntaan

Afganistanilainen Ibrahim on asunut Suomessa vasta neljä kuukautta, mutta on jo nyt monessa mukana. Haastattelupäivänä hän oli yksi kuudestatoista vapaaehtoisesta, jotka toimivat avustajina Kontulan monipuolisen palvelukeskuksen asukkaiden ulkoilupäivässä. Paikka ja sen asukkaat ovat Ibrahimille jo tuttuja, sillä hän on viimeisten kahden kuukauden aikana käynyt kahdesta kolmeen kertaan viikossa palvelukeskuksessa vapaaehtoistyössä. Tehtäviin kuuluu muun muassa ulkoilua ja liikuntaa yhdessä vanhusten kanssa.

Ibrahim on hakenut turvapaikkaa Suomesta ja elää nyt odotuksen aikaa. Ibrahim koittaa saada aikansa mahdollisimman hyvin kulumaan ja haluaa myös olla hyödyksi. Hän on käynyt jo yhden suomen kielen kurssin ja tekee monessa paikassa vapaaehtoishommia autellen muun muassa ruoan, keittiötöiden sekä pienten teknisten korjaustöiden parissa. Ibrahimin englanninkielen taito on oikein hyvä ja se on mahdollistanut hänelle myös tulkkaamistehtäviä. Ibrahim on koneinsinööri ja ammattilainen myös vaatteiden ja kenkien valmistuksessa. Vaatteita hän on ommellut 10-vuotiaasta saakka, josta lähtien on elättänyt itsensä työllään. Vapaa-aikanaan Ibrahim kirjoittaa äidinkielellään runoja ja kertoo olevansa hyvä ruoanlaittaja. Ibrahim toivoo pääsevänsä pian töihin, toiveenaan koulutustaan vastaava koneinsinöörin työ.

Ibrahim löysi kaupungin vapaaehtoistoiminnan tuttavan kautta. Hän kaipasi arkeensa tekemistä, jotta aika kuluisi nopeammin. Vapaaehtoistyö vanhusten parissa tuntuu mielekkäältä, Ibrahim kokee saavansa toiminnasta myös itselleen paljon. Hän on tutustunut jo joihinkin suomalaisiin vapaaehtoistoiminnassa eikä suomen kielen taidon puute ole haitannut Ibrahimin osallistumista. Lähellä on aina joku, jolta voi kysyä englanniksi apua, mikäli ei ymmärrä, mitä asiakas haluaa sanoa.

Palvelukeskuksen asukkaat nauttivat ulkoilupäivänä kevätauringon säteistä

Palvelukeskuksen työntekijä kertoo Ibrahimin käyntien olevan tärkeä apu vanhuksille, jotka nauttivat ulkoilusta ja aktiviteeteista. Ibrahimin kaltaiset vapaaehtoiset antavat toiminnallaan kaikille hyvän mielen, niin asukkaille, henkilökunnalle kuin myös itselleen. Ja kuten Ibrahim kiteyttää: ”Ehkä jonain päivänä asun tällaisessa paikassa ja istun pyörätuolissa. Silloin olisi mukavaa, kun olisi joku niin kuin minä nyt, joka tarjoaisi minulle apuaan.”

teksti ja kuvat: Laura Pulkkinen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu

Evan vapaaehtoistyössä kulttuurit kohtaavat sykähdyttävällä tavalla

Eva on toiminut neljä vuotta vapaaehtoisena persiankielisten naisten ryhmässä. Afganistanista, Iranista ja Kosovosta kotoisin olevat naiset kokoontuvat kerran viikossa Kontulan monipuolisessa palvelukeskuksessa ja Eva on heidän kanssaan noin joka kolmas viikko. Päävastuu ryhmän ohjaamisesta on palvelukeskuksen sosiaaliohjaajalla, jonka avustajana vapaaehtoinen toimii. Eva löysi tiensä ryhmään seurakunnasta saamansa tiedon avulla. Ensi kerran tutustumiskäynti tempaisi hänet mukaansa ja sillä tiellä Eva edelleen on. Evan tavoitteena on opettaa farsia ja dariaa äidinkielenään puhuville naisille suomalaisia sanoja, joita he voivat käyttää arjessaan. Hän kannustaa ryhmäläisiä puhumaan suomea, jotta kotiutuminen olisi helpompaa. Eva itse ei osaa ryhmän naisten äidinkieliä.

28.4.2014 tutustuttiin suomalaiseen vappuperinteeseen

Evan tärkein motiivi maahanmuuttajien kanssa tehtävälle vapaaehtoistyölle on halu auttaa Suomeen muuttaneita ihmisiä sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Eva kuitenkin toteaa samaan hengenvetoon, että vapaaehtoistyö ryhmässä on valtavan rikastuttavaa ja antoisaa. Yhteisistä hetkistä saa paljon enemmän itselleen kuin mitä kokee antavansa. Ryhmäläiset ovat kokeneet paljon yhdessä. He ovat opiskelleet suomalaisia tapoja ja perinteitä, tehneet retkiä puutarhoihin, kirjastoon, Mustasaareen, juhlineet joulua ja pääsiäistä yhdessä sekä muun muassa tutustuneet Kansallismuseossa suomalaiseen sota-aikaan. Ryhmän naisista on tullut Evalle ”syötävän rakkaita” ystäviä.

Sima oli monelle naiselle uusi tuttavuus

Eva kehuu Kontulan monipuolisen palvelukeskuksen henkilökunnan myönteistä suhtautumista vapaaehtoisiin. Heidät otetaan kiitollisina vastaan ja työpanosta arvostetaan. Helsingin kaupungin vapaaehtoisten koulutuksista Evalle on tärkeimpänä oppina jäänyt mieleen vaitiolovelvollisuuden korostaminen. Vapaaehtoisena toimiva henkilö ystävystyy väkisinkin asiakkaiden kanssa ja saa tapaamisissa paljon tietoa ihmisten henkilökohtaisista asioista. Silti on muistettava joka hetki, että vaikka sydämessä asiakkaat tuntuvat ystäviltä, heidän asioistaan ei saa puhua koskaan ulkopuolisille.

Ryhmätila koristeltiin vapputunnelmiin ilmapallojen ja serpentiinien avulla

Eva puhuu ryhmästään joukkona ystäviä, joiden elämään hän on päässyt tutustumaan ainutlaatuisella tavalla. Hän on ollut mukana asiakkaiden elämässä auttaen heitä ja toisaalta oppien heiltä muun muassa heidän kulttuuriinsa ja tapoihinsa kuuluvia asioita. Eva on oppinut tekemään afganistanilaista ruokaa, kuten mantua ja bulanipiirakkaa. Yhdessä tehdessä ruokakin on enemmän kuin ruokaa. Se tuo mukanaan perinteitä ja kansankulttuuria. Eva sanookin, että ryhmäläisten kautta Afganistan on muuttunut vieraasta, kaukaisesta, sotivasta maasta rakkaaksi ja läheiseksi paikaksi. ”Afganistan tulee kokemusten ja ruoan kautta iholle”, kuvailee Eva.

Hauskaa vappua!

Teksti ja kuvat: Laura Pulkkinen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu