Kiitos opiskelijayhteistyölle

Oletkin jo varmasti huomannut, että blogiimme on ilmestynyt uusia juttuja tiuhaan tahtiin viimeisen kahden kuukauden ajan. Voisi jopa sanoa, että blogimme on suorastaan lähtenyt lentoon! Kirjoitusten takana on viisi Metropolia Ammattikorkeakoulun geronomiopiskelijaa. He ovat valokuvanneet ja kirjoittaneet juttuja vapaaehtoisista ja vapaaehtoistoiminnasta osana opiskeluprojektiaan. Nyt, projektin päätyttyä, on hyvä hetki katsahtaa yhteistyön tuloksiin.

Vapaaehtoisena on mahdollista toimia monenlaisissa tehtävissä meillä sosiaali- ja terveysvirastossa. Blogissa ilmestyneet kirjoitukset antoivat konkreettisia esimerkkejä erilaisista vapaaehtoistehtävistä sekä kasvot vapaaehtoisille.  Olemme saaneet lukea Evan, Ibrahimin, Tertun, Pinjan, Liisan, Ann-Marien, Marja-Leenan, Rauhan, Annikin, Sirkan, kahden kulttuurikaverin, Charlien sekä Millan ajatuksia ja kokemuksia vapaaehtoisena toimimisesta. Tutustuimme samalla Kustaankartanon, Kontulan, Syystien ja Myllypuron monipuolisten palvelukeskusten, Kampin palvelukeskuksen ja Kannelmäen palvelutalon vapaaehtoistoimintaan sekä lastensuojelun tukihenkilötoimintaan.

Saimme kymmenen upeaa blogikirjoitusta sekä satoja valokuvia myös myöhempää käyttöä varten. Pelkästään toukokuussa blogiamme on käyty katsomassa 490 kertaa ja Facebook-sivumme on saanut jatkuvasti uusia tykkääjiä. Vapaaehtoisemme ja heidän arvokas toiminta on siis saanut näkyvyyttä tämän kevään aikana. Toivomme, että kuvat ja tarinat ovat myös innostaneet lukijoita ryhtymään vapaaehtoisiksi – meillä tai muiden organisaatioiden kautta.

Vielä kerran - iso kiitos Katarina, Leena, Eeva-Liisa, Laura ja Eliise! Teidän kanssanne oli ilo tehdä yhteistyötä ja saadut tulokset hyödyttävät meitä vielä pitkään.

Haaste sinulle, vapaaehtoinen!

Yhteistyömme geronomiopiskelijoiden kanssa päättyy tällä erää tähän. Kaipaamme kuitenkin jatkuvasti uusia juttuja blogiin sekä Facebookiin. Olisitko sinä kiinnostunut ottamaan valokuvia ja kirjoittamaan vapaaehtoistoiminnasta vaikka muutamalla lauseella? Juttu voi kertoa sinusta itsestäsi, toisesta vapaaehtoisesta, vapaaehtoistoiminnan ohjaajasta tai vaikka hyvin onnistuneesta tapahtumasta, jossa vapaaehtoiset ovat olleet apuna. Kaikenlaiset uudet ideat ovat myös tervetulleita!

Valmiit kirjoitukset sekä juttuideat otamme mielellämme vastaan vapaaehtoistoiminta@hel.fi tai puh. 040 334 7282. Voit myös ottaa meihin yhteyttä ja kysyä lisää. (Huomioithan, että jäämme kesälomalle juhannuksesta. Palaamme töihin jälleen heinäkuun lopussa.)

Aurinkoisia kesäpäiviä toivotellen,

Miia, vapaaehtoistyön koordinaattori

PS. Jäitkö miettimään, mikä se geronomi oikein on? Geronomikoulutukseen pääset tutustumaan esim. täältä: http://www.metropolia.fi/koulutusohjelmat/hyvinvointi-ja-toimintakyky/vanhustyo/

Lastensuojelun tukihenkilön kokemuksia

Milla (vas.) ja Cia etsivät toukokuussa mekkoa koulun päättäjäisiin.

Tukihenkilö antaa aikaa ja ohjaa oikealle tielle

Milla Honkanen, 27, on toiminut lastensuojelun tukihenkilönä jo vuodesta 2006. Halu lähteä mukaan vapaaehtoistyöhön ei syntynyt hetkessä.

– Lapsena kaverin pikkusiskolla oli tukihenkilö, ja itsekin olisin halunnut sellaisen. Siitä syntyi halu lähteä itse mukaan tukihenkilötoimintaan, Milla kertoo.

Lähihoitajana työskentelevä Milla oli opintojensa aikana harjoittelussa lapsiperheiden kotipalvelussa. Siellä työskentelevä sosiaalityöntekijä pyysi Millan mukaan tukihenkilötoimintaan – vuonna 2006 ei vielä järjestetty virallisia koulutuksia kuten nykyisin.

Pian 17 vuotta täyttävä Cia on Millan toinen tukilapsi. Yhteistä taivalta Cia ja Milla ovat kulkeneet jo viisi vuotta. Niihin on mahtunut paljon.

– Olemme tehneet vaikka mitä! Käyneet kävelyllä, kirjastossa, leffassa, syömässä, musiikkitapahtumissa, shoppailemassa, kahvilassa, Cia on ollut luonani yökylässä. Perusjuttuja, mitä nyt nuoren kanssa voi tehdä, Milla kertoo.

Perusjutut ovat olleet myös Cian mielestä tärkeitä.

– Kivointa on ollut kun ollaan oltu Millan kotona, Cia sanoo.

– Silloin yhdessäolo on aika tiivistä. Käymme yhdessä ruokakaupassa ja teemme ruokaa, katsomme leffaa, Milla selittää.

Tukihenkilön on Cian ja Millan mukaan oltava mukava, valmis
antamaan aikaansa ja oltava aidosti kiinnostunut tuettavasta lapsesta tai nuoresta.

Millan mukaan vapaaehtoistoiminta antaa hänelle itselleen paljon.

– Saan olla mukana nuoren ihmisen elämässä, hänen rinnallaan, ohjata oikeaan suuntaan. Kun saa kulkea nuoren matkassa, ei pääse vanhenemaan, vaikka en nyt vanha vielä olekaan. Ja tiedän että olen jollekin tärkeä. Riittää, että on oma itsensä. Ja onhan se hienoa kuulla kun Cia sanoo, että kotonani oleminen on ollut parasta, vaikka ollaan oltu Linnanmäellä ja vaikka missä.

Milla suosittelee tukihenkilötoimintaa sellaisille ihmisille, joiden oma elämä on järjestyksessä ja joilla on antaa omaa aikaa vieraalle ihmiselle.

– Tämä ei sovi sellaisille, jotka etsivät vain itselleen leffaseuraa. Toiminta lähtee aina lapsen tai nuoren toiveista.

– Hyvä tukihenkilö on mukava ja jaksaa olla seurana, Cia lisää.

– Sellainen, joka antaa aikaa, jaksaa kuunnella ja on kiinnostunut tukilapsestaan, Milla kiteyttää.

Mukaan tukihenkilötoimintaan:

http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/lastensuojelu/muut/tukihenkilo/tukihenkiloksi

Tai ota yhteyttä lastensuojelun tukihenkilötoiminnan koordinaattoriin Piia Vanhataloon

p. 09 310 43794 tai sähköpostitse piia.vanhatalo(at)hel.fi

Teksti ja kuvat: Eeva-Liisa Kiviniemi, geronomiopiskelija/Metropolia Ammattikorkeakoulu

Taiji edistää terveyttä ja yhteisöllisyyttä

Kävin Kampin palvelukeskuksessa kuvaamassa vapaaehtoisen pitämää taiji-tuntia (taiji eli Tai Chi on kiinalainen, pehmeään liikkeeseen perustuva terveellinen liikuntamuoto). Tämä vapaaehtoinen ohjaa tunteja kerran viikossa, keskiviikkoisin. Hän ei puhu suomea, joten jännitin oman englannintaitoni puolesta, millainen haastattelutilanteesta tulisi. Saliin saapuessani vastassa oli ystävällinen ja mukava Charlie. Jännitykseni katosi ja haastattelu sujui rennossa tunnelmassa. Sopivasti haastattelun loputtua paikalle saapui viisi ryhmän jäsentä ja tunti pääsi alkamaan.

Charlie on asunut Suomessa kaksi vuotta. Hän on alunperin kotoisin Hongkongista, mutta muuttanut viisivuotiaana Liverpooliin Englantiin. Charlie muutti Suomeen hänen töiden takia, hän työskentelee suomalaisen ruoan viennin parissa. Hän käveli päivittäin Kampissa palvelukeskuksen ohi ja päätti eräänä päivänä käydä sisällä kysymässä, olisiko hänen mahdollista tulla opettamaan taijita. Kampin palvelukeskuksessa kiinnostuttiin asiasta ja hän ohjaa taiji-tunnin aina keskiviikkoisin.

 Liikkeet tehdään pakottamatta ja pehmeästi. Charlie käy myös neuvomassa henkilökohtaisesti.

Charlie itse muistelee aloittaneensa taijin parissa 2002 ja on opettanut sitä ensimmäisen kerran vuonna 2006. Hän on saanut oppinsa lajin parissa aina ilmaiseksi, ja hänelle on ehdottoman tärkeää saada jakaa omaa osaamistaan myös ilmaiseksi. Periaatteena on, ettei kenenkään tarvitsisi maksaa siitä, että haluaa oppia taijita. Vapaaehtoistyön tärkeimpänä motiivina hänellä onkin taijin opettaminen ja se, että hän voi jatkaa sitä, mitä hän teki myös Englannissa. Charlie sanoo, että vapaaehtoistyö antaa paljon takaisin, kuten yhteisöllisyyttä. Hän kuvailee taiji-harjoituksia sanalla pikkujuhlat. Tämä ryhmässä vallitseva lämminhenkisyys välittyi myös minulle, vierailijalle.

Kampin palvelukeskuksen omaan blogiin voit tutustua tästä

Teksti ja kuvat: Eliise Vares, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu