Kysely vapaaehtoisille keväällä 2014

Tiesitkö, että sosiaali- ja terveysviraston työntekijöiden ohjauksessa toimii noin 1700 vapaaehtoista? Tämä mahtavan iso joukko ihmisiä antaa omaa aikaansa ja taitojaan muiden iloksi ja hyödyksi. Vapaaehtoiset kuuluvat usein kiinteänä osana esimerkiksi asukastalojen ja monipuolisten palvelukeskusten yhteisöä ja tuovat oman panoksensa niiden toimintaan. Meille vapaaehtoistoimintaa organisoiville työntekijöille onkin tärkeää kuulla vapaaehtoisten ajatuksia ja toiveita toiminnan kehittämisestä.

Tämän vuoksi julkaisimme toukokuussa kyselyn sosiaali- ja terveysviraston vapaaehtoisille. Halusimme selvittää vapaaehtoisten ajatuksia mm. koulutuksesta, saadusta tuesta ja virkistyksen järjestämisestä.

Kyselyyn vastasi 249 vapaaehtoista eli vastausprosentiksi muodostui 15 %. Vastanneista 218 oli naisia ja 31 miehiä. Ikähaitari oli 60 vuotta – nuorin vastaaja oli 22-vuotias ja vanhin 82-vuotias. Suurin osa vastaajista oli syntynyt vuosina 1930–1959. Näistä tuloksista ei voi vetää liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä tai yleistyksiä, mutta ne tuovat kuitenkin mukavasti suuntaa-antavaa näkemystä kysytyistä asioista.

Keskeisimpiä tuloksia

Suurin osa (yli 70 %) vapaaehtoisistamme toimii useammassa kuin yhdessä vapaaehtoistehtävässä. Toinen vapaaehtoistehtävä voi olla myös järjestöissä tai seurakunnalla. Tämän me tosin jo kokemuksen pohjalta tiesimmekin - vapaaehtoiset ovat usein erityisen aktiivista ja aikaansaavaa porukkaa! :)

Halusimme kysyä vapaaehtoisten mielipidettä koulutuksen tarpeellisuudesta. Vastaajista suurimman osan, yli 80 % mielestä vapaaehtoistoimintaan tarvitaan jonkinlainen koulutus. Vastauksissa näkyi selkeästi oman vapaaehtoistehtävän vaikutus vastaukseen. Koulutusta pitivät erityisen tärkeänä esimerkiksi lastensuojelun tukihenkilöt, joiden vapaaehtoistehtävä vaatiikin erityistä valmentautumista ja tehtävään sopivuutta. Sen sijaan monet palvelukeskusten ja asukastalojen vapaaehtoisista eivät kokeneet koulutusta välttämättömänä. 

Jokaisen vapaaehtoistehtävän kohdalla onkin hyvä pysähtyä pohtimaan, millainen perehdytys tehtävään vaaditaan – riittääkö lyhyempi suullinen opastus vai onko pidempi kurssi paikallaan.  Vapaaehtoistehtäviä, vapaaehtoisia ja tarpeita on erilaisia, joten myös perehdytys/koulutuskäynnöissä on hyvä olla joustoa ja eroa.

Vapaaehtoisen saama tuki jakoi vastaajien mielipiteitä. Positiivista tuloksissa on se, että pääosa vastaajista on kokenut saaneensa tarpeeksi tukea vapaaehtoistehtävässään. Parhaana vapaaehtoisille annettavan tuen muotona nähtiin perehdytys, koulutus sekä lisäkoulutus, mutta myös muut vaihtoehdot saivat paljon vastauksia. Tämä onkin tärkeä tieto meille toiminnan organisoijille: erilaiset vapaaehtoiset kaipaavat erilaista tukea.  Mahdollisimman monenlaiset tuen muodot ovat tarpeen!

Mieluisin aika yhteiselle virkistystapahtumalle jakoi vastaajien mielipiteitä. Suosituimmiksi ajoiksi nousivat syksyn alku ja kevätkauden päättäjäiset, jolloin vastaajat tulisivat mieluiten yhteiseen tapahtumaan.

Avoimissa vastauksissa tuli esille, että vapaaehtoiset toivoisivat enemmän osallistamista yhteiseen suunnitteluun ja kehittämiseen. Koordinaattorien ja vapaaehtoistoiminnan ohjaajien työhön oltiin tyytyväisiä, erityistä kiitosta sai lastensuojelun tukihenkilötoiminnan koordinointi. Kritiikkiä tuli tiedonkulusta ja siitä, että vapaaehtoiset ovat kärsineet henkilökunnan huonosta perehdyttämisestä vapaaehtoisten kanssa toimimiseen. Näihin meidän tulee siis kiinnittää entistä paremmin huomiota jatkossa.

Tällä kertaa kysely toteutettiin melko nopealla aikataululla ja sähköisesti, mikä vaikutti myös vastaajien määrään. Seuraavalla kerralla olisikin tärkeää huolehtia, että kaikilla on tasapuolinen mahdollisuus vastaamiseen. Vapaaehtoisten mielipiteiden kuuleminen on ensiarvoisen tärkeää toiminnan kehittämisessä, joten jonkinlaisia kyselyjä tullaan varmasti jatkossakin tekemään.

Mitä mieltä sinä olet?

Mitä ajatuksia tämä sinussa herätti? Haluaisitko kommentoida ja jakaa ajatuksiasi vapaaehtoistoiminnan organisoinnista? Voit kommentoida tämän julkaisun alla olevaan kommenttilaatikkoon tai laittaa meille sähköpostia vapaaehtoistoiminta@hel.fi. Minuun saa myös yhteyden soittamalla 040 334 7282.

Kehittämisterveisin,

Miia, vapaaehtoistyön koordinaattori

Tekstin kuvituksena toimivat geronomiopiskelijoiden ottamat valokuvat keväältä 2014.

Kiitos opiskelijayhteistyölle

Oletkin jo varmasti huomannut, että blogiimme on ilmestynyt uusia juttuja tiuhaan tahtiin viimeisen kahden kuukauden ajan. Voisi jopa sanoa, että blogimme on suorastaan lähtenyt lentoon! Kirjoitusten takana on viisi Metropolia Ammattikorkeakoulun geronomiopiskelijaa. He ovat valokuvanneet ja kirjoittaneet juttuja vapaaehtoisista ja vapaaehtoistoiminnasta osana opiskeluprojektiaan. Nyt, projektin päätyttyä, on hyvä hetki katsahtaa yhteistyön tuloksiin.

Vapaaehtoisena on mahdollista toimia monenlaisissa tehtävissä meillä sosiaali- ja terveysvirastossa. Blogissa ilmestyneet kirjoitukset antoivat konkreettisia esimerkkejä erilaisista vapaaehtoistehtävistä sekä kasvot vapaaehtoisille.  Olemme saaneet lukea Evan, Ibrahimin, Tertun, Pinjan, Liisan, Ann-Marien, Marja-Leenan, Rauhan, Annikin, Sirkan, kahden kulttuurikaverin, Charlien sekä Millan ajatuksia ja kokemuksia vapaaehtoisena toimimisesta. Tutustuimme samalla Kustaankartanon, Kontulan, Syystien ja Myllypuron monipuolisten palvelukeskusten, Kampin palvelukeskuksen ja Kannelmäen palvelutalon vapaaehtoistoimintaan sekä lastensuojelun tukihenkilötoimintaan.

Saimme kymmenen upeaa blogikirjoitusta sekä satoja valokuvia myös myöhempää käyttöä varten. Pelkästään toukokuussa blogiamme on käyty katsomassa 490 kertaa ja Facebook-sivumme on saanut jatkuvasti uusia tykkääjiä. Vapaaehtoisemme ja heidän arvokas toiminta on siis saanut näkyvyyttä tämän kevään aikana. Toivomme, että kuvat ja tarinat ovat myös innostaneet lukijoita ryhtymään vapaaehtoisiksi – meillä tai muiden organisaatioiden kautta.

Vielä kerran - iso kiitos Katarina, Leena, Eeva-Liisa, Laura ja Eliise! Teidän kanssanne oli ilo tehdä yhteistyötä ja saadut tulokset hyödyttävät meitä vielä pitkään.

Haaste sinulle, vapaaehtoinen!

Yhteistyömme geronomiopiskelijoiden kanssa päättyy tällä erää tähän. Kaipaamme kuitenkin jatkuvasti uusia juttuja blogiin sekä Facebookiin. Olisitko sinä kiinnostunut ottamaan valokuvia ja kirjoittamaan vapaaehtoistoiminnasta vaikka muutamalla lauseella? Juttu voi kertoa sinusta itsestäsi, toisesta vapaaehtoisesta, vapaaehtoistoiminnan ohjaajasta tai vaikka hyvin onnistuneesta tapahtumasta, jossa vapaaehtoiset ovat olleet apuna. Kaikenlaiset uudet ideat ovat myös tervetulleita!

Valmiit kirjoitukset sekä juttuideat otamme mielellämme vastaan vapaaehtoistoiminta@hel.fi tai puh. 040 334 7282. Voit myös ottaa meihin yhteyttä ja kysyä lisää. (Huomioithan, että jäämme kesälomalle juhannuksesta. Palaamme töihin jälleen heinäkuun lopussa.)

Aurinkoisia kesäpäiviä toivotellen,

Miia, vapaaehtoistyön koordinaattori

PS. Jäitkö miettimään, mikä se geronomi oikein on? Geronomikoulutukseen pääset tutustumaan esim. täältä: http://www.metropolia.fi/koulutusohjelmat/hyvinvointi-ja-toimintakyky/vanhustyo/

Lastensuojelun tukihenkilön kokemuksia

Milla (vas.) ja Cia etsivät toukokuussa mekkoa koulun päättäjäisiin.

Tukihenkilö antaa aikaa ja ohjaa oikealle tielle

Milla Honkanen, 27, on toiminut lastensuojelun tukihenkilönä jo vuodesta 2006. Halu lähteä mukaan vapaaehtoistyöhön ei syntynyt hetkessä.

– Lapsena kaverin pikkusiskolla oli tukihenkilö, ja itsekin olisin halunnut sellaisen. Siitä syntyi halu lähteä itse mukaan tukihenkilötoimintaan, Milla kertoo.

Lähihoitajana työskentelevä Milla oli opintojensa aikana harjoittelussa lapsiperheiden kotipalvelussa. Siellä työskentelevä sosiaalityöntekijä pyysi Millan mukaan tukihenkilötoimintaan – vuonna 2006 ei vielä järjestetty virallisia koulutuksia kuten nykyisin.

Pian 17 vuotta täyttävä Cia on Millan toinen tukilapsi. Yhteistä taivalta Cia ja Milla ovat kulkeneet jo viisi vuotta. Niihin on mahtunut paljon.

– Olemme tehneet vaikka mitä! Käyneet kävelyllä, kirjastossa, leffassa, syömässä, musiikkitapahtumissa, shoppailemassa, kahvilassa, Cia on ollut luonani yökylässä. Perusjuttuja, mitä nyt nuoren kanssa voi tehdä, Milla kertoo.

Perusjutut ovat olleet myös Cian mielestä tärkeitä.

– Kivointa on ollut kun ollaan oltu Millan kotona, Cia sanoo.

– Silloin yhdessäolo on aika tiivistä. Käymme yhdessä ruokakaupassa ja teemme ruokaa, katsomme leffaa, Milla selittää.

Tukihenkilön on Cian ja Millan mukaan oltava mukava, valmis
antamaan aikaansa ja oltava aidosti kiinnostunut tuettavasta lapsesta tai nuoresta.

Millan mukaan vapaaehtoistoiminta antaa hänelle itselleen paljon.

– Saan olla mukana nuoren ihmisen elämässä, hänen rinnallaan, ohjata oikeaan suuntaan. Kun saa kulkea nuoren matkassa, ei pääse vanhenemaan, vaikka en nyt vanha vielä olekaan. Ja tiedän että olen jollekin tärkeä. Riittää, että on oma itsensä. Ja onhan se hienoa kuulla kun Cia sanoo, että kotonani oleminen on ollut parasta, vaikka ollaan oltu Linnanmäellä ja vaikka missä.

Milla suosittelee tukihenkilötoimintaa sellaisille ihmisille, joiden oma elämä on järjestyksessä ja joilla on antaa omaa aikaa vieraalle ihmiselle.

– Tämä ei sovi sellaisille, jotka etsivät vain itselleen leffaseuraa. Toiminta lähtee aina lapsen tai nuoren toiveista.

– Hyvä tukihenkilö on mukava ja jaksaa olla seurana, Cia lisää.

– Sellainen, joka antaa aikaa, jaksaa kuunnella ja on kiinnostunut tukilapsestaan, Milla kiteyttää.

Mukaan tukihenkilötoimintaan:

http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/lastensuojelu/muut/tukihenkilo/tukihenkiloksi

Tai ota yhteyttä lastensuojelun tukihenkilötoiminnan koordinaattoriin Piia Vanhataloon

p. 09 310 43794 tai sähköpostitse piia.vanhatalo(at)hel.fi

Teksti ja kuvat: Eeva-Liisa Kiviniemi, geronomiopiskelija/Metropolia Ammattikorkeakoulu