Afganistanilainen Ibrahim on asunut Suomessa vasta neljä
kuukautta, mutta on jo nyt monessa mukana. Haastattelupäivänä hän oli yksi
kuudestatoista vapaaehtoisesta, jotka toimivat avustajina Kontulan monipuolisen
palvelukeskuksen asukkaiden ulkoilupäivässä. Paikka ja sen asukkaat ovat
Ibrahimille jo tuttuja, sillä hän on viimeisten kahden kuukauden aikana käynyt kahdesta
kolmeen kertaan viikossa palvelukeskuksessa vapaaehtoistyössä. Tehtäviin kuuluu
muun muassa ulkoilua ja liikuntaa yhdessä vanhusten kanssa.
Ibrahim on hakenut turvapaikkaa Suomesta ja elää nyt
odotuksen aikaa. Ibrahim koittaa saada aikansa mahdollisimman hyvin kulumaan ja
haluaa myös olla hyödyksi. Hän on käynyt jo yhden suomen kielen kurssin ja
tekee monessa paikassa vapaaehtoishommia autellen muun muassa ruoan,
keittiötöiden sekä pienten teknisten korjaustöiden parissa. Ibrahimin
englanninkielen taito on oikein hyvä ja se on mahdollistanut hänelle myös
tulkkaamistehtäviä. Ibrahim on koneinsinööri ja ammattilainen myös vaatteiden
ja kenkien valmistuksessa. Vaatteita hän on ommellut 10-vuotiaasta saakka,
josta lähtien on elättänyt itsensä työllään. Vapaa-aikanaan Ibrahim kirjoittaa
äidinkielellään runoja ja kertoo olevansa hyvä ruoanlaittaja. Ibrahim toivoo
pääsevänsä pian töihin, toiveenaan koulutustaan vastaava koneinsinöörin työ.
Ibrahim löysi kaupungin vapaaehtoistoiminnan tuttavan
kautta. Hän kaipasi arkeensa tekemistä, jotta aika kuluisi nopeammin.
Vapaaehtoistyö vanhusten parissa tuntuu mielekkäältä, Ibrahim kokee saavansa
toiminnasta myös itselleen paljon. Hän on tutustunut jo joihinkin suomalaisiin
vapaaehtoistoiminnassa eikä suomen kielen taidon puute ole haitannut Ibrahimin
osallistumista. Lähellä on aina joku, jolta voi kysyä englanniksi apua, mikäli
ei ymmärrä, mitä asiakas haluaa sanoa.
Palvelukeskuksen asukkaat nauttivat ulkoilupäivänä kevätauringon säteistä
Palvelukeskuksen työntekijä kertoo Ibrahimin käyntien olevan
tärkeä apu vanhuksille, jotka nauttivat ulkoilusta ja aktiviteeteista.
Ibrahimin kaltaiset vapaaehtoiset antavat toiminnallaan kaikille hyvän mielen,
niin asukkaille, henkilökunnalle kuin myös itselleen. Ja kuten Ibrahim
kiteyttää: ”Ehkä jonain päivänä asun tällaisessa paikassa ja istun
pyörätuolissa. Silloin olisi mukavaa, kun olisi joku niin kuin minä nyt, joka
tarjoaisi minulle apuaan.”
teksti ja kuvat: Laura Pulkkinen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
teksti ja kuvat: Laura Pulkkinen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti