keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Vapaaehtoistyö avaa ovia suomalaiseen yhteiskuntaan

Afganistanilainen Ibrahim on asunut Suomessa vasta neljä kuukautta, mutta on jo nyt monessa mukana. Haastattelupäivänä hän oli yksi kuudestatoista vapaaehtoisesta, jotka toimivat avustajina Kontulan monipuolisen palvelukeskuksen asukkaiden ulkoilupäivässä. Paikka ja sen asukkaat ovat Ibrahimille jo tuttuja, sillä hän on viimeisten kahden kuukauden aikana käynyt kahdesta kolmeen kertaan viikossa palvelukeskuksessa vapaaehtoistyössä. Tehtäviin kuuluu muun muassa ulkoilua ja liikuntaa yhdessä vanhusten kanssa.



Ibrahim on hakenut turvapaikkaa Suomesta ja elää nyt odotuksen aikaa. Ibrahim koittaa saada aikansa mahdollisimman hyvin kulumaan ja haluaa myös olla hyödyksi. Hän on käynyt jo yhden suomen kielen kurssin ja tekee monessa paikassa vapaaehtoishommia autellen muun muassa ruoan, keittiötöiden sekä pienten teknisten korjaustöiden parissa. Ibrahimin englanninkielen taito on oikein hyvä ja se on mahdollistanut hänelle myös tulkkaamistehtäviä. Ibrahim on koneinsinööri ja ammattilainen myös vaatteiden ja kenkien valmistuksessa. Vaatteita hän on ommellut 10-vuotiaasta saakka, josta lähtien on elättänyt itsensä työllään. Vapaa-aikanaan Ibrahim kirjoittaa äidinkielellään runoja ja kertoo olevansa hyvä ruoanlaittaja. Ibrahim toivoo pääsevänsä pian töihin, toiveenaan koulutustaan vastaava koneinsinöörin työ.

Ibrahim löysi kaupungin vapaaehtoistoiminnan tuttavan kautta. Hän kaipasi arkeensa tekemistä, jotta aika kuluisi nopeammin. Vapaaehtoistyö vanhusten parissa tuntuu mielekkäältä, Ibrahim kokee saavansa toiminnasta myös itselleen paljon. Hän on tutustunut jo joihinkin suomalaisiin vapaaehtoistoiminnassa eikä suomen kielen taidon puute ole haitannut Ibrahimin osallistumista. Lähellä on aina joku, jolta voi kysyä englanniksi apua, mikäli ei ymmärrä, mitä asiakas haluaa sanoa.
Palvelukeskuksen asukkaat nauttivat ulkoilupäivänä kevätauringon säteistä


Palvelukeskuksen työntekijä kertoo Ibrahimin käyntien olevan tärkeä apu vanhuksille, jotka nauttivat ulkoilusta ja aktiviteeteista. Ibrahimin kaltaiset vapaaehtoiset antavat toiminnallaan kaikille hyvän mielen, niin asukkaille, henkilökunnalle kuin myös itselleen. Ja kuten Ibrahim kiteyttää: ”Ehkä jonain päivänä asun tällaisessa paikassa ja istun pyörätuolissa. Silloin olisi mukavaa, kun olisi joku niin kuin minä nyt, joka tarjoaisi minulle apuaan.”

teksti ja kuvat: Laura Pulkkinen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti